
NIPRT yhdistää kliinisen työn psykoterapiaprosessien, kehityksen ja koulutuksen tutkimukseen. Tutkimme miten ihmiset muuttuvat — ja miten terapeutit voivat tukea sitä muutosta.
Laadullisen psykoterapiaprosessitutkimuksen ryhmä, joka tutkii miten muutos tapahtuu yksittäisen hoidon sisällä — miten itsehavainnointi, toimijuus ja häpeä kehittyvät ja mikä terapeuttisessa dialogissa tekee tämän kehityksen mahdolliseksi.
NIPRT:n tutkimusyksikkö on Nordic Institute for Psychotherapy and Research -instituutin tutkimustoiminnan yksikkö Helsingissä. Se tekee teoriaperustaista yksittäistapaus- ja prosessitutkimusta psykoterapeuttisesta muutoksesta työskennellen sanatarkasta istuntoaineistosta käsin, ei koostetuista tulosmittareista.
Yksikön menetelmällinen ydin on dialoginen sekvenssianalyysi (DSA) — mikroanalyyttinen menetelmä, jolla luetaan miten puhuja asemoi itsensä suhteessa sekä kohteeseen että puhuteltuun — yhdessä assimilaatiomallin (APES) kanssa. Työtä tehdään yhteistyössä kansainvälisen psykoterapiaprosessin tutkijoiden ryhmän kanssa.
Tutkimusjohtaja, NIPRT:n tutkimusyksikkö
Väitöskirjatutkija, Kliinisen tutkimuksen tohtoriohjelma, Helsingin yliopisto
Psykologi (PsL), kouluttaja- ja työnohjaajapsykoterapeutti sekä väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa, jossa hänen väitöstutkimuksensa käsittelee psykoterapeuttista muutosta. Hän opettaa ja kirjoittaa yksittäistapaustutkimuksesta ja metodologiasta, nuoruusiän kehityksestä, terapeuttisesta tekniikasta ja suhteesta sekä toimijuuden kehittymisestä haavoittuvuudesta ja häpeästä käsin. Hän toimii useiden suomalaisten psykoterapiakoulutusten johtoryhmissä.
Tutkimusryhmä työskentelee yhteistyössä suomalaisten ja kansainvälisten kollegoiden kanssa psykoterapiaprosessin, lapsen ja nuoren kehityksen, terapeuttisen suhteen, kehollisuuden ja koulutuksen alueilla.
Kirjoittajakumppanit ja yhteisjulkaisut — Sami Kivikkokangas ResearchGatessa ↗
Thinking Machines Lab — Tinker Research and Teaching Grant, 2026 ↗ — Tukee työtämme tekoälyavusteisten menetelmien kehittämisessä psykoterapian prosessitutkimuksessa.
“Huolenpidon idea on, että yritämme ymmärtää, mitä ihminen tarvitsee.”
— Mikael Leiman
Kivikkokangas, S., Leiman, M., & Enckell, H. (2026). The development of self-observation as a precondition for self-analysis – the case of Amalia X. Scandinavian Psychoanalytic Review, 49(1), 64–80. DOI
Rita, N. & Leskinen, K.-M. (2025). Särkyneen korjaamisesta: psykoterapeutti sijoitetun ja adoptoidun nuoren matkakumppanina. Psykoterapia, 44(4), 314–327.
Leskinen, K.-M. (2024). Pekka Töpöhännän kadehdittava kyky olla oma itsensä. Psykoterapia, 43(2), 108–.
Nissinen, T. (2023). Olemisen virrassa: tiedostamaton elämä ja tietoinen olemassaolo neurotieteissä ja psykoanalyysissä. Psykoanalyyttinen psykoterapia, 19.
Eubanks, C. F., Samstag, L. W. & Muran, J. C. (Eds.) (2023). Rupture and Repair in Psychotherapy: A Critical Process for Change. APA Books.
Iwakabe, S., Nakamura, K. & Thoma, N. C. (2023). Enhancing emotion regulation. Psychotherapy Research, 33(7), 918–945.
Yli-Pohja, S., Kivikkokangas, S., Luhtavaara, A. & Nissinen, T. (2022). Miten säilyttää kyky ajatella samalla kun…. Psykoanalyyttinen psykoterapia, 18.
Leskinen, K.-M. & Rita, N. (2021). Yhteys vaarassa nuoruuden kynnyksellä. In Yhteys – psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä. Prometheus.
Iwakabe, S. (2021). Working with social withdrawal, or hikikomori, in Japan: From shame to pride. Journal of Clinical Psychology, 77(9), 2073–2085.
Kivikkokangas, S., Leiman, M., Laitila, A., & Stiles, W. B. (2020). Hiding shame — a case study of developing agency. Revue roumaine de psychanalyse, 13(1), 85–116.
Kivikkokangas, S., Leiman, M., & Enckell, H. (2020). Itsehavainnoinnin kehittyminen edellytyksenä itseanalyyttiselle funktiolle. Psykoterapia, 39(3), 196–216.
Kivikkokangas, S. (2020). Depressiiviset ja itseään laiminlyövät persoonallisuudet. In Häkkinen, M. (toim.), Nuorisopsykoterapian erityiskysymyksiä: Mieli, muutos & aika. Nuorisopsykoterapia-säätiö.
Luhtavaara, A. (2020). Kuinka puhumme kun puhumme sukupuolesta. Psykoterapia, 39(2), 138–149.
Luhtavaara, A. (2020). Kielen synty. Psykoanalyyttinen psykoterapia, 16, 46–53.
Kivikkokangas, S., & Leiman, M. (2019). Amalia X: Dialogical sequence analysis as a method in theory-based single case research in psychoanalysis. Scandinavian Psychoanalytic Review, 41(2), 108–118. DOI
Luhtavaara, A. (2019). Naisen vaiettu regressio. Psykoterapia, 38(4), 332–341.
Eubanks, C. F., Muran, J. C. & Safran, J. D. (2018). Alliance rupture repair: A meta-analysis. Psychotherapy, 55(4), 508–519.
Lombardi, R. (2018). Entering one's own life as an aim of clinical psychoanalysis. Journal of the American Psychoanalytic Association, 66(4), 691–711.
Rita, N. ym. (2017). Child and family-related predictors of psychological outcomes in children adopted from abroad. Scandinavian Journal of Psychology, 58(4), 269–349.
Lombardi, R. (2017). Body-Mind Dissociation in Psychoanalysis: Development after Bion. Routledge.
Greenberg, L. S. & Iwakabe, S. (2011). Emotion-focused therapy and shame. In Dearing, R. L. & Tangney, J. P. (Eds.), Shame in the Therapeutic Hour (pp. 69–90). APA.
Lombardi, R. (2009). Through the eye of the needle: The unfolding of the unconscious body. Journal of the American Psychoanalytic Association, 57(1), 61–94.
Helsingin yliopisto
Kliinisen tutkimuksen tohtoriohjelma, väitöskirjatutkimus
ICATA
Kansainvälinen KAT-tutkimusverkosto
DiaSek ry
DSA-tutkimuksen kehittäminen
SPR
Society for Psychotherapy Research